Metsistä ja hiilinieluista

Metsäkeskustelut ovat ihan liian yksioikoisella tasolla Suomessa. Metsiemme vaikutus ilmastoon ei ole niin suoraviivaista eikä selvää. On hirmuisen totta, että metsät sitovat ilmakehästä hiiltä. Mitä enemmän kasvua, sen enemmän hiilen sitoutumista. Mutta metsät ovat todellisia ja pitkäaikaisia hiilinieluja vain, jos osa puuaineksesta poistetaan metsästä, varastoidaan ja estetään hajoamasta takaisin hiilidioksidiksi.

Lisäämällä metsäpinta-alaa maapallolla saadaan hiiltä poistettua ilmakehästä vuosikymmeniksi eteenpäin ja määrällisesti paljon. Mitä lämpimämpi alue on sen merkittävämpää on vihreän kasvavan kasvin ja metsän viilentävä vaikutus ilmastolle. Mitä kylmempi ilmasto, sitä enemmän metsät keräävät lämpöä ja lämmittävät ympäristöään. Metsien lisääminen on siis tärkeintä lämpimillä maapallon alueilla sekä hiilidioksidin sitoutumisen kannalta että ilmakehän viilentämisen vuoksi.

Metsien hoitoa ja varsinkin hakkuumenetelmiä ja -tapoja on kehitettävä. Erilaisiin metsiin tarvitaan erilaiset hoito-ohjelmat ja korjuumenetelmät. Avohakkuu muuttaa ja vaurioittaa metsän biotoopin hyvin pitkäksi aikaa tai pysyvästi. Avohakkuumallissa (päätehakkuu) metsän tuotto saadaan harvoin ja hoitokulut ovat kalliita. Ns. Yläharvennus talviaikaan tehtynä on metsälle ja metsän omistajalle usein kannattavaa kokonaistaloudellisesti.

Nykyinen metsätalous, -politiikka ja metsänhoitokulttuuri ei ohjaa tuottoja metsän omistajille kovin hyvin. Metsätalouteen ja puun hakkuumäärään vaikuttaa kysyntä ja vallitseva teollisuuden suunta. Tässä kokonaistilanteessa on etsittävä kestäviä ja hyviin vaikutuksiin johtavia päätöksiä. On vaalittava arvokasta kokonaisuutta.

Metsäkeskustelujen taso

Metsäkeskustelut ovat ihan liian yksioikoisella tasolla Suomessa.. Gallupissa tiedusteellaan pitääkö hakkuita vähentää vai säilyttää. Metsiemme vaikutus ilmastoon ei ole niin suoraviivaista eikä selvää. Suoralinjaiset ja hätäiset johtopäätökset voivat taas aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Vihreät edustajat tavoittelevat metsien hakkuiden lopettamista ajatuksenaan lisätä hiilidioksidin sitoutumista ilmakehästä. Metsäteollisuus ja –talous pyrkii sen sijaan lisäämään metsiemme käyttöä sekä taloudellisista tarpeista että korvaamaan kivihiiltä ja öljyä. Pohjoisten metsien vaikutus ilmastoomme ei ole samanlainen kuin etelässä.

Hiilen sitoutuminen ilmakehästä

On hirmuisen totta, että metsät sitovat ilmakehästä hiiltä. Niin tekevät kaikki kasvit maalla ja vedessä. Pehmeät kasvit vapauttavat sitomansa hiilen varsin nopeasti takaisin ilmakehään elinkaarensa päässä hajontaprosessissa. Puut kasvavat kauan ja pystyvät sitomaan hiiltä kovaan puuainekseensa. Vain kasvavat kasvit sitovat hiilidioksidia ilmasta ja vain kasvavat puut ja metsät ovat hiilinieluja. Elinkaarensa päässä puun kasvu hidastuu ja lopulta se kuolee. Lahotessaan puuhun sitoutunut hiili vapautuu takaisin ilmakehään.

Hiilen sitoutuminen on sidoksissa fotosynteesin muihin tekijöihin; valoa, lämpöä, ravinteita ja vettä tarvitaan oikeassa suhteessa toisiinsa ja prosessi etenee sen mukaan paljonko vähiten tarjolla olevaa osatekijää on saatavilla. Jos jonkun tarvittavan aineen saanti loppuu, myös yhteyttäminen ja hiilen sidonta loppuu. Muiden osatekijöiden ylenmäärä ei korvaa puuttuvaa ainesta. Suomessa kasvua, eli myös hiilen sitoutumista, rajoittaa tietenkin valon ja lämmön puute, mutta myös ravinteiden. Perusmaaperämme on ravintoköyhää ja metsän ravinteiden saanti onkin pitkälti riippuvainen ohuen humuskerroksen elämästä, sienistä ja muista mikrobeista. Etenkin sienistä. Metsän ekosysteemi on hauras ja arvokas ja sen elämään tai hyvinvointiin vaikuttaa paljon muitakin osatekijöitä, joita en tässä luettele.

Erilaiset metsät ja kasvun määrä

Mitä enemmän kasvua, sen enemmän hiilen sitoutumista. Kaikki metsät sitovat paljon hiiltä. Etelämmässä sitoutuminen on kaikella tavoin määrällisesti isompaa kuin meillä kylmässä ja pimeässä. Jo Suomen rajojen sisällä eri kasvuvyöhykkeiden merkitys määrälliseen kasvuun on iso. Lehdoissa kasvua on enemmän kuin karuilla ja kuivilla kankailla. Onneksi metsät pysyvät aika hyvin hengissä vaikka vettä puuttuisi pitkään tai jos joskus sitä on liikaa. Havupuut kestävät kylmää ja kuivuutta paremmin, lehtometsien lehtipuut sietävät jopa vedessä seisomista osan vuotta. Puiden kasvukapasiteettiin vaikuttaa elinolojen lisäksi kasvilaji ja geeniperimä. Sanomattakin on selvää, että pohjoisen metsät kasvavat hitaasti, mutta vastavuoroisesti usein kymmeniä vuosia vanhemmaksi kuin etelässä.

Hiilinielut

Metsät ovat todellisia ja pitkäaikaisia hiilinieluja vain, jos osa puuaineksesta poistetaan metsästä, varastoidaan ja estetään hajoamasta takaisin hiilidioksidiksi. Hyvin hoidetusta metsästä korjattu puu vapauttaa kasvupaikan uudelle puulle ja hiilen sitoutuminen jatkuu. Näin voi jatkaa, kunnes jokin ravinne loppuu eli maa köyhtyy. Jos metsä jätetään koskemattomaksi, se jatkaa kasvuaan maksimimääräänsä ja lopulta siitä tulee hiilineutraali. Silloin metsä sitoo ja vapauttaa hiiltä yhtä paljon.

Hiilensidonnan kannalta olisi metsästä parasta poistaa elinkaarensa lakipisteeseen päässeet puut, siis ne, jotka ovat juuri lopettaneet lisäkasvunsa. Vanha puu olisi parasta poistaa mahdollisimman vähän metsäpohjaa rikkomalla, sillä juuri metsänpohjan toiminta ja hyvinvointi on kasvulle kaikkein kriittisin tekijä Suomessa. Isot metsäkoneet ja kesäkorjuu on hiilensidonnankin kannalta katsottuna huonoja vaihtoehtoja. 

Todellinen hiilen poistaminen ilmakehästä metsien avulla on riippuvainen siitä, miten paljon ja miten kauan puuainesta saadaan säilytettyä ja lahoamista estettyä. Tiedämme, että joissakin taloissa ja esineissä on vuosisatoja vanhaa puuta. Puu säilyy, jos se pidetään kuivana. Toinen säilytystapa on hapeton tila. Tiedämme, että suossa ja merien syvänteissä puuaines säilyy todella pitkiä aikoja. Mitä vähemmän happea, sen kauemmin.

Lisäämällä metsäpinta-alaa maapallolla saadaan hiiltä poistettua ilmakehästä vuosikymmeniksi eteenpäin ja määrällisesti paljon. Puuaineksen varastoiminen, metsäpinta-alan ja kaiken kasviperäisen määrällisen kasvun lisääminen vähentää ilmakehän hiilivarastoja. Merkittävä kysymys kuuluu, kuinka paljon metsäpinta-alaa pitää lisätä, jotta voidaan sitoa sadan vuoden aikana fossiilisilla polttoaineissa vapautettu hiilidioksidi? Todellinen hiilen poistaminen ilmakehästä ja aktiivisesta kierrosta vaatii hiilen palauttamista ja varastoimista pysyvästi takaisin maahan.

Metsät maapallon lämmön säätelijänä

Mitä lämpimämpää on sen merkittävämpää on vihreän kasvavan kasvin ja metsän viilentävä vaikutus ilmastolle. Metsät sitovat valtavasti auringon energiaa ja näin ollen myös pitävät subtrooppisilla ja trooppisilla alueilla ympäristön viileämpänä. Auringon voimalla kasvit nostavat vettä maasta ja vapauttavat sen vesihöyrynä ilmaan. Myös vesihöyry viilentää ilmakehää.

Mitä kylmempi ilmasto, sitä enemmän metsät keräävät lämpöä ja lämmittävät ympäristöään. Pohjoiset havumetsämme siis lämmittävät ilmastoa. Havumetsät keräävät auringonvaloa ja sulattaa lumen nopeasti keväällä. Aavat arot pohjoisessa pitävät ilman viileänä keväällä paljon pidempään kuin metsäinen maa. Lumi sulaa siellä hitaammin ja heijastaa kauemmin kevään aurinkoa pois. Tämä tosiasia meiltä unohtuu helposti. Metsien lisääminen on siis tärkeintä lämpimillä maapallon alueilla sekä hiilidioksidin sitoutumisen kannalta että ilmakehän viilentämisen vuoksi.

Metsien hoidosta

Metsien hoitoa ja varsinkin hakkuumenetelmiä ja –tapoja on kehitettävä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kesähakkuut ovat livahtaneet arkipäiväisiksi. Metsäkoneet ovat suurempia ja niitä on vähemmän. Kesähakkuilla lisätään kalliiden koneiden katetta. Suurten metsäkoneiden jättämät jäljet kesähakkuusta jäävät vuosikymmeniksi metsään näkyviin. Kesähakkuusta kärsivät tietenkin metsän eläimet ja metsän pohjat monella tapaa.

Avohakkuu muuttaa ja vaurioittaa metsän biotoopin hyvin pitkäksi aikaa tai pysyvästi.Avohakkuumallissa (päätehakkuu)metsän tuotto saadaan hyvin harvoin ja hoitokulut ovat kalliita. Ohut humuskerros ohenee ja heikkenee avohakkuun jälkeen sekä eroosiosta että biologisen toiminnan muutoksista. Vakavin vaurio tehdään kesäavohakkuissa, jolloin koko pohja myllätään. Sen jälkeen metsän ravinnehuuhtouma on runsasta, ja eroosio Suomen mittapuulla merkittävää. Avohakatun metsän maanpinnan lämpötila kesällä nousee liian korkeaksi varpukasveille, sienten elintila tuhoutuu ja toipuminen takaisin metsäksi kestää kymmeniä vuosia.

Suomessa on hyvin erilaisia metsäbiotooppeja ja erilaisia metsänpohjia. Erilaisiin metsiin tarvitaan erilaiset hoito-ohjelmat ja korjuumenetelmät. Kuivat ja kantavat maaperät kestävät koneita paremmin kuin märät ja mutaiset. Pintajuuriset puut kärsivät hoitokoneista. Talvi on parasta puunkorjuu aikaa. Routainen maa ja suojaava lumi mahdollistavat konetyön metsää suuremmin vaurioittamatta.

Ns yläharvennus varovaisesti talviaikaan tehtynä on metsälle ja metsän omistajalle joidenkin kokemusten mukaan kaikista kannattavinta kokonaistaloudellisesti. Siinä metsästä poistetaan vain suuret puut ja pienemmät jätetään kasvamaan. Yläharvennettu metsä ei biotooppina juurikaan kärsi vanhimpien puiden poistosta, vaan jatkaa kasvuaan. Isompien puiden katveesta vapautuneet nuoremmat puut kasvavat nopeammin. Kokemuksesta tiedetään, että yläharvennettujen metsien satomäärät kasvavat ja saadun puun laatu on parempaa, joka tarkoittaa myös parempaa tuottoa metsänomistajalle. Tällä tavalla myös metsän hoitotyöt vähenevät, tuotto realisoituu useammin ja metsän kokonaistuotto kasvaa.

Metsätaloudesta

Nykyinen metsätalous, -politiikka ja metsänhoitokulttuuri ei ohjaa metsien tuottoja metsien omistajille kovin hyvin. Se ei kannusta huolehtimaan metsistä hyvin. Metsätalouteen ja puun hakkuumäärään vaikuttaa kysyntä ja vallitseva teollisuuden suunta. Kannattava teollisuus tarvitsee raaka-ainetta. Jos raaka-aineen saanti Suomessa estetään, puu tuodaan jostain muualta. Huonoin vaihtoehto on se, että puuta tarvitseva teollisuus siirtyy lämpimien alueiden metsien äärelle, jolloin ilmastolle tärkeämpää metsää tuhoutuu.

Metsätalous on käytännössä suurten metsäyhtiöiden käsissä ja pienet metsäomistajat jäävät pelissä jalkoihin. Metsäala tarvitsee kriittistä arviointia tuloksistaan, vaikutuksistaan, korjatun puun laadusta ja käyttökohteesta. Erityisen paljon metsäala tarvitsee avoimempaa ja kriittistä keskustelua kauppa- ja korjuukulttuuristaan ja metsän hoidosta suhteessa luonnonsuojeluun ja myös ilmastovaikutuksiin.

Metsä on arvokas monella tapaa

Suomalaiset ovat metsäkansaa ja tietävät kuinka tärkeää metsissä liikkuminen on mielenterveydelle. Suomalaiset osaavat myös arvostaa metsän eläimiä, kasveja, satoa, estetiikkaa, hiljaisuutta ja yksinäisyyttä. Meidän on vaalittava monin tavoin arvokkaita metsiä, mutta samalla muistettava, että kaikki metsät eivät ole yhteistä omaisuutta ja metsänomistajalla on oikeutensa päättää metsänsä toimista. Metsien arvo ei tietenkään ole pelkästään hiilinieluna tai puussa materiaalina, mutta tässä kokonaistilanteessa on etsittävä kestäviä ja hyviin vaikutuksiin johtavia päätöksiä.

Kirsi Ferin
Kansanedustajaehdokas, Keskusta

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Add a Comment

You must be logged in to post a comment

Shopping Basket